Ehkä joskus väritän tämän, teki mieli vaan sutata asioita alas.
Ja tiedän kyllä nyt (tämä tapahtui siis jo aikaa sitten) että eiköhän ole vielä apukeinoja, sattui vaan huono (no vähän liikaa mutkia suoriksi vetävä) kuuntelija ehkä kohdalle, emt? Mulla on asiat kuitenkin vielä paljon helpompia kuin monella muulla, niin ei mun auta itkeä kuinka ikävää ja paskaa omassa päässä on asustaa, mutta asioiden piirtäminen helpottaa.
On hyvin yleistä vetää tää "no monella muulla on pahempi olla kuin mulla, ei kannata valittaa"-kortti. Itsellä tulee tehtyä samoin, mut pitää muistaa et siinä missä jonkun muun hyvä ei ole sulta pois, niin samaan tapaan ei jonkun muun suru tai ahdistuks tee sun ahdistuksesta vähemmän olennaista. Kaikki me koetaan asiat eri tavalla. Hyvät elämät asiassa kannattaa laskea (Katto pään päällä, lämmin ruoka, ystävä x, kaveri b, toimiva kännykkä jolla voi soittaa, mitä yksilöillä onkaan)mut jos on henkisesti paha olla, niin pitää voida saada sanoa "paha olla pään sisällä!" ilman et kukaan sanoo, et "no naapurin koiralla on virtsaputken tulhedus. Eli älä sä siinä valita". Hyvä ja HIENOA et sä sait haettua apua. Ja on mahtavaa et sä saat piirrettyy näitä tuntemuksia ulos. Tsemppiä! Sä olet kallisarvoinen ihminen, muista se!
VastaaPoista.... Asiat elämässä. JEP! Mä ja mun sanat ja niiden tasainen sekottaminen!8DD
PoistaTeen mahdottomasti kirjotusvirheitä, mut eiköhän asia kuitenkin tuu selväksi. (Kirjotin sit alkuun, et eiköhän asioiduksi tule selvä)
No hei kommunikointi on vaikeata :D mut kiitos, oikeesti tosi paljon kommentista. Oot ihan oikeassa että ei voi aina katsoa naapurin pussiin, se vaan kun tietää miten paljon pahemmin monilla on asiat että ennenkaikkea toivon vaan että muille ei tule tällaista ongelmaratkaisua/palvelua sitten kohdalle
PoistaNämä asiat ovat usein ihan tarpeeksi vaikeita masennuksesta/ahdistuksesta kärsivälle henkilölle, ilman että pitää vielä joutua selittämään asiansa usealle eri ihmiselle ennen kuin sitä apua alkaa saamaan.
VastaaPoistaItse jouduin selittävää ongelmani kuudelle eri ihmiselle (ylilääkäri, psykologi, psykiatri, työterveyslääkäri, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti) ennen kuin aloin saamaan sitä hoitoa mitä tarvitsin sopuhintaan.
Mutta jos rahaa on niin kuka tahansa voi marssia psykoterapeutin pakeille, vaikkakin sitä ennen olisi hyvä psykiatrin tehdä kartoitus siitä millaista psykoterapiaa potilas tarvitsee.
Luin juuri artikkelin aiheesta: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/moni-on-liian-hullu-terapiaan/?shared=310350-5019aafd-500
Juttu on aika surullista luettavaa, mutta täyttä asiaa.
Muista kuitenkin se, että olet avun arvoinen ihminen :)
Omia kokemuksia/traumoja ei kannata vertailla esim. kaverin kokemuksiin. Itse sorruin siihen ja sain oikein ihanan olon itselleni siitä (=sarkasmia).
Voimia prosessiin ja hyvää paranemisen alkua sinulle :) Se että uskaltaa hakea apua on jo hyvä alku.
Luin itsekin juuri tuon artikkelin ja se kolahti kyllä kovin!
PoistaAvun saamisen vaikeus tosiaan on se minkä halusin ottaa esille, en pelkästään itseni vuoksi vaan muidenkin takia. Ymmärrän toki ettei kannata vertailla tuntemuksiaan muihin, olen ymmärtänyt sen jo 8 vuoden ajan ja silti jatkanut yksin pärjäämisen ajatuksella kaikkien vuosien ajan. Se vaan tuntuu surkealta että tiedän miten uudestaan avun hakeminen tulee olemaan vaikeaa, jos ensimmäisen kerran odottaminenkin vei jo 8 vuotta elämästäni. Toisaalta ehkä itselleen on hyvä antaa aikaa, uskaltaa sitten uskaltaa taas myöhemmin.
Oon tosi kiitollinen siitä miten monet ihmiset käsittelevät näitä asioita blogeissaan, on paljon helpompi käsitellä omia tunteitaan kun tietää ettei ole niiden kanssa yksin.